1.Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Minä olen
Herran avulla saanut poikalapsen." 2. Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli
lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.
3. Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, 4. ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja
niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, 5. mutta Kainin ja hänen uhrinsa
puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. 6. Herra kysyi Kainilta:
"Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? 7. Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et
tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa."
8. Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain
kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. 9. Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Abel?"
Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?" 10. Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö
kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? 11. Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän
maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit. 12. Kun koetat viljellä
maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä."
13. Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. 14. Kun sinä nyt karkotat
minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja
pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut." 15. Mutta Herra
sanoi hänelle: "Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin." Ja Herra pani Kainiin
merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä. 16. Niin Kain lähti pois Herran kasvojen
edestä ja asettui asumaan Nodin* maahan Eedenin itäpuolelle.