Daavid on voittanut mahtavan Goljatin ja kansa tanssii 1 Sam. 17: 38 - 18: 9
38. Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. 39. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja Daavid riisui ne yltään.
40. Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. 41. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. 42. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. 43. Hän huusi Daavidille: "Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?" Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen 44. ja sanoi: "Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!" 45. Mutta Daavid vastasi: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut. 46. Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. Minä katkaisen kaulasi ja syötän sinut ja koko filistealaisten sotajoukon raadot taivaan linnuille ja villipedoille. Silloin koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala, 47. ja koko tämä joukko tajuaa, että Herra voi auttaa ilman miekkaa ja keihästä. Sota on Herran vallassa, ja hän antaa teidät meidän käsiimme."
48. Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, 49. pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. 50. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä. 51. Daavid juoksi filistealaisen luo, tarttui hänen miekkaansa ja veti sen tupesta, iski hänet kuoliaaksi ja hakkasi häneltä miekalla pään poikki.
Nähdessään sankarinsa kuolleen filistealaiset lähtivät pakoon. 52. Silloin Israelin ja Juudan miehet kohottivat riemuhuudon ja lähtivät takaa-ajoon. He seurasivat filistealaisia aina Gatiin ja Ekronin porteille asti, ja ruumiita virui pitkin Saaraimin tietä Gatiin ja Ekroniin saakka. 53. Sitten israelilaiset lopettivat rajun takaa-ajonsa ja palasivat ryöstämään filistealaisten leiriä. 54. Daavid otti Goljatin pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta Goljatin varusteet hän jätti telttaansa.
55. Kun Saul oli nähnyt Daavidin lähtevän filistealaista vastaan, hän kysyi Abnerilta, sotaväen päälliköltä: "Abner, kenen poika tuo nuori mies on?" Abner vastasi: "En totta tosiaan tiedä." 56. Kuningas sanoi: "Mene sitten kysymään, kenen poika tuo reipas nuorukainen on!" 57. Kun Daavid tuli takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet mukaansa ja vei Saulin eteen; kädessään Daavidilla oli filistealaisen pää. 58. Saul kysyi häneltä: "Nuori mies, kenen poika sinä olet?" Daavid vastasi: "Olen palvelijasi Iisain poika Betlehemistä."
1. Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Jonatan kiintyi Daavidiin ja rakasti häntä tästä lähtien kuin omaa henkeään. 2. Saul otti tuona päivänä Daavidin luokseen eikä päästänyt häntä enää palaamaan isänsä luo. 3. Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään. 4. Hän riisui viittansa ja antoi sen Daavidille, samoin sotapaitansa, miekkansa, jousensa ja vyönsäkin. 5. Kaikkialla, minne Saul Daavidin lähetti, Daavid menestyi niin hyvin, että Saul asetti hänet sotureittensa päälliköksi. Hän oli sekä kansan että Saulin miesten suosiossa.
6. Kun sotajoukko palasi takaisin Daavidin surmattua filistealaisen, naiset lähtivät kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen, tanssien ja iloiten, rumpuja ja symbaaleja lyöden. 7. Riemuitsevat naiset lauloivat kertosäettä:
- Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin.
8. Mutta Saul pani tämän pahakseen ja sanoi suuttuneena: "Daavidin nimiin he panivat kymmeniätuhansia, minun nimiini vain tuhansia. Kuninkuus häneltä enää puuttuu!" 9. Siitä hetkestä alkaen Saul katseli karsaasti Daavidia.