Veljet myyvät Joosefin 1. Moos 37: 12 - 36
- 12 Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia Sikemin
seuduille, 13. Israel sanoi Joosefille: "Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä
sinne heidän luokseen." Joosef vastasi: "Hyvä on, isä." 14. Ja Jaakob sanoi hänelle: "Mene
katsomaan, miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten kertomaan minulle." Hän lähetti Joosefin
matkaan Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin.
15. Kun Joosef kierteli kaupungin lähistöllä etsimässä veljiään, muuan mies tuli häntä vastaan ja
kysyi: "Mitä etsit?" 16. Joosef vastasi: "Etsin veljiäni. Oletko nähnyt heitä ja heidän laumojaan?"
17. Mies sanoi: "He ovat lähteneet täältä pois. Minä kuulin heidän sanovan: 'Mennään Dotaniin.'"
Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dotanista. 18. He näkivät hänet jo kaukaa, ja
ennen kuin hän oli ehtinyt heidän luokseen, he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan. 19. He
sanoivat toisilleen: "Tuolla se unien näkijä nyt tulee. 20. Tapetaan hänet, heitetään hänet johonkin
kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät
toteen."
21. Mutta kun Ruuben kuuli tämän, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: "Ei
sentään lyödä häntä hengiltä. 22. Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tuonne syrjäiseen
kaivoon, mutta älkää vahingoittako häntä." Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin heidän
käsistään ja viedäkseen hänet takaisin isänsä luo.
23. Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat häneltä hänen pitkän
värikkään pukunsa 24. ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan.
25. Veljekset istuutuivat syömään. Mutta kun he kohottivat katseensa, he näkivät
ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja
mirhalla kuormattuina. 26. Silloin Juuda sanoi veljilleen: "Mitä hyötyä meille on siitä, että
tapamme veljemme ja joudumme kätkemään verityömme jäljet? 27. Myydään poika noille
ismaelilaisille, niin meidän ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän
veljemme." Hänen veljensä olivat samaa mieltä. 28. Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan
ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä.
Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin.*
29. Kun Ruuben palasi kaivolle ja huomasi, ettei Joosef ollutkaan siellä, hän repäisi vaatteensa.
30. Hän meni veljiensä luo ja sanoi: "Poika on poissa! Kuinka minun nyt käy?" 31. Mutta veljet
ottivat Joosefin puvun, teurastivat vuohen ja kastoivat puvun vereen. 32. Sitten he veivät sen
isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme. Tutki, onko se poikasi puku vai ei." 33. Jaakob tunsi
vaatteen ja sanoi: "Poikani puku! Villipeto on hänet syönyt, Joosef on raadeltu hengiltä!" 34. Ja
Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa. 35.
Hänen poikansa ja tyttärensä koettivat lohduttaa häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan
sanoi: "Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo." Ja isä itki Joosefia.
36. Mutta midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja
henkivartijain päällikkö